Että muistaisi..

Tänään takana ensimmäinen päivä Tampereella.Vielä ei ollut varsinaista opiskelua vaan lähinnä tiedotusasioita ja perehdytystä laitoksen toimintaan ja tarjontaan.Kun marssin luentosaliin, pistin ilolla merkille, että siellä oli muitakin hieman iäkkäämmän näköisiä,mutta pikku hiljaa illuusio hävisi,sillä kaikki olivat talon henkilökuntaa.Kanditutkintoa suorittavien hopsaajia ja työn ohjaajia.Se siitä sitten..
Kieltämättä tuli taas ajatus, että mitä ihmettä täällä oikein teen nuorten joukossa. Samanlainen tunne tuli opiskelijakorttia hakiessa, ja junassa olisi ollut ehkä luontevampaa vilauttaa konduktöörille eläkeläiskorttia.Mutta mitäpä tuosta...opiskelen työn ohessa ja maksan veroja, kustannan itse omat opintoni, niin ehkäpä tämä ei ole keltään nuoremmalta pois tämä minun rälläämiseni VR:llä 50%:n alehintaan.
Onneksi tänään ei vielä tarvinnut kertoa omasta taustastaan.Vaikea pusertaa sekin ulos, että on jo ollut kirjastotyössä 27vuotta.Tosin onhan sitä kokemusta kertynyt ja uskon vakaasti,että voin sitä opinnoissani hyödyntää ja olla hyödyksi vaikka muillekin,mutta jotenkin vain tuntuu pöljältä opiskella alaa,jossa on jo tehnyt aika pitkänkin uran.Tai siis ei tunnu itsestäni,mutta ulkopuolisen silmin katsottuna saattaa vaikuttaa omituiselta.
Oma suhtautumiseni työhön on aina noudattanut linjaa teoriaa ja käytäntöä eli olenkin melkein koko työurani ajan opiskellut jotain.Saattaa tämä olla jonkinlainen sairauskin tai pahanlainen riippuvuus, että ei pääse opiskelusta eroon,mutta minulle se on kai muodostunut elämäntavaksi kuten nykyään trendikkäästi sanotaan. Uskon oikeasti elinikäiseen oppimiseen ja oppimisen tarpeeseen ja välttämättömyyteen.

Aikoinani huomattavasti nuorempana(nyt siis 52v) yritin kolmekin kertaa päästä Tampereelle opiskelemaan informaatiotutkimusta,mutta eipä vain tärpännyt. Piti valita hieman pidempi tie.Alunperin olinkin enemmän kiinnostunut kirjakauppa-alasta ja tutkinnonkin suoritin,mutta päivääkään en ole ollut sillä alalla töissä.Kirjasto lähti vetämään puoleensa.

Tässä taustaa:
1990 – 1991 Markkinointi Instituutti, Libristitutkinto
1990 – 1993 SLK, Kirjastovirkailijan oppisopimuskoulutus
2000 Hgin Liiketalouden ammattikorkeakoulu helia, Tiedonhankinnan ja –hallinnan erikoistumisopinnot
2000 – 2001 Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus, Informaatiotutkimuksen perusteet
2004 – 2006 Turun AMK, tradenomi
2007 – 2008 Humak,Toiminnallisen mediakasvatuksen erikoistumisopinnot, Vaikuttava mediakasvatus
Opeko, Mediavälitteiset nuorisokulttuurit
2008 -?? Maisteri??? ennen eläkettä

Tässä nyt ollaan.Tosin aina käy mielessä välähdyksenomaisesti, että olisihan tämän voinut tehdä aiemminkin,mutta toisaalta nyt on perspektiiviä tarkastella tätä kaikkea työuran kannalta, erilaisten oppilaitosten kannalta ja opetuksen sisältöjen kannalta.Onko amkin opetus erilaista kuin yliopistojen? Onko yliopisto-opetus pelkkää teoriaa?Kumman tarjonta palvelee yleiseen kirjastoon suuntautuvaa enemmän? Kaikkea tällaista.

Yksi ero jo ennen aloitusta tulee heti mieleen.Amkissa painotettiin kovasti työelämälähtöisyyttä ja kaikki työt ja kehittämishankkeet joita tehtiin, tehtiin omaa organisaatiota ajatellen. Itse koin sen hieman rasittavana, sillä tuli tunne, että oma työpaikka on mukana opiskelussakin.Olisi ollut virkistävää saada siihen paremminkin etäisyyttä, ja tarkastella sitä ikäänkuin ulkopuolisen silmin.Uskon, että sillä tavalla olisi voinut syntyä uusia hienoja visioita oman työpaikan kehittämiseksi.
Yliopisto-opetuksessa tällainen käytännönläheisyys ei liene niin kiveen kirjoitettu, ja voi olla, että sekin hetki tulee kun kaipaa jotain konkreettista kehittämishankkeen väsäystä.

No täytynee nyt hieman ensin katsoa mitä tarjotaan, ja sitten vasta alkaa tämä vertailu. Jos nyt sitten on edes pakko vertailla.
Joka tapauksessa on hyvä, että yliopistot ja amkit ovat lähentyneet . Se kävi ilmi tämänpäiväisessä tiedotustilaisuudessakin,jossa kerrottiin, että tänä vuonna sisäänotetuissa on ikäänkuin erityisesti suosittu näitä kaltaisiani jo alemman korkeakoulututkinnon suorittaneita ja suoraan maisteriopintoihin tulevia (olemme ns. sivuvirtoja). Yleensä informaatiotieteiden tiedekuntaan on otettu kesävalinnoissa eli pääsykokeen kautta 45,mutta nyt vain 38. Kaiken kaikkiaan otettiin 48 eli erillisvalinnan kautta pääsi 10.

Nyt sitten seuraava askel on laatia sellainen HOPS, että kurssit sijoittuvat peräkkäisille päiville.Kahta päivää enempää en voi viikossa käyttää Tampereella oleskeluun. Siinä sivussa pitää hoitaa myös omat työt.
En tiedä onko mahdoton yhtälö,mutta täytyy yrittää.Ajatus päätoimisesta opiskelusta on kyllä kiehtova,mutta omalla kohdallani ei mitenkään realistista.Kotona ovat myös 13 ja 16 vuotiaat tyttäret sekä mies ja mäyräkoira.

Lainaus menneiltä ajoilta,mutta edelleen ajankohtainen.

”Kirjastoalalle on koetettava saada niin hyvää uutta voimaa kuin mahdollista. Ei meillä ole paljon hyötyä sellaisista kilteistä tytöistä ja pojista, jotka hyväntahtoinen setä tai täti johtokunnassa on kehoittanut toimiin pyrkimään. Ei ole iloa sellaisista ”vaatimattomista" virkailijoista, jotka saatuaan pienoisen toimen heittäytyvät rauhaan loppuiäkseen, ovat kiinnostuneita pääasiassa palkoista, keskinäisistä kinasteluista ja lomien järjestämisistä, sekä vastustavat kaikkia uudistuksia peläten niiden tuovan työnlisää.”
Helle Kannila 10.4.1919

Pirjo