3.9. alkoi tutkimusmenetelmien kurssi 2op, jossa luennoitsijana Pertti Vakkari.
Jotenkin rauhallista ja mukavaa perusluennointia.
Olin ajatellut sijoittaa kaikki syksyn kurssit kahdelle peräkkäiselle päivälle,mutta tuottaa vaikeuksia.Jos löytyy sopiva kurssi se takuusti sijoittuu väärään päivään. Täytyy valita tenttejä, jolloin ei tarvitse välttämättä osallistua luennoille. Todennäköisesti tuo tutkimusmenetelmätkin täytyy vaihtaa verkossa suoritettavaksi. Ei ole järkeä matkustaa Tampereelle muutamaksi tunniksi.
Henkilökohtaisen HOPS:n laatiminen vaatii perusteellista tutustumista yliopiston tarjontaan, ja välillä tulee olo, että ei selviä siitä.
Täytyy osata tulkita erilaisia koodeja; Infos41, InfoA36, ja myös miettiä sitä mitkä kokonaisuudet parhaiten tukisivat omaa gradua.
Toisaalta ahdistusta lisää myös valtava tarjonta, jolle pääasiassa täytyy sanoa "kiitos ei". Työn ohella ei ole aikaa perehtyä kaikkeen, ja omat työvuodetkin vähenevät kiihtyvällä vauhdilla.
Pitää siis valita järkevästi ja taloudellisesti.
Graduseminaari alkoi tänään, ja siinä meitä on 9 opiskelijaa Eero Sormusen ohjauksessa. Tässä graduhommassa tehdäänkin nykyään niin, että sitä ei jätetäkään viimeiseksi vaan sen työstäminen aloitetaan heti. Valitut opintokonaisuudet tukevat sen tekemistä koko ajan, ja tuon seminaarin tarkoitus on oppia muiden ryhmäläisten tekemisistä, ja saada itse ryhmältä palautetta omaan työhönsä. Hyvin järkevää.
Jostain syystä tuon gradun tekeminen ei minua erityisemmin huoleta, sillä muistissa on vielä opinnäytetyön tekeminen Turun ammattikorkeakouluun 2006. Sen suurempaa puristusta ja ahdistusta tuskin enää voi tulla kuin sen työn tekeminen aiheutti.Tein monia virheitä, joita toivon mukaan nyt osaan välttää. Ensimmäinen ja tärkein tutkimusaiheen rajaus. Toinen virheeni oli päätös tehdä koko työ loppuun kesän aikana. No, aikaa siihen olikin ehkä hieman enemmän käytettävissä kun käytti vuosilomaansa,mutta ei tietystikään ollut ohjausta eli alkoi mennä pahasti sivuraiteelle. Syksyn tullen delete olikin kovassa käytössä.
Lopputulos oli sitten sitä mitä oli. Ei voinut olla tyytyväinen,mutta enempään eivät voimat riittäneet, ja silloin tuntui tärkeältä päästä siitä vain eroon.
Aihevalinnan omaan graduuni olen jo tehnyt (pienellä varauksella), ja olenkin päättänyt keskittyä pohdiskelemaan miksi kirjastoissa suhtaudutaan verkkopelaamiseen kovin kriittisesti ja kielteisesti. Vaikuttaako siihen, että pelien sisältöjä ei tunneta, itse ei pelata, pelaamisesta aiheutuu melua, pelit ovat väkivaltaisia, edustavat pelkästään viihdettä eli eivät sovi kirjastoon vai mitkä ovat ne syyt, jotka saavat aikaan lappuja koneille "Pelaaminen kielletty".
Itse niin mielelläni näkisin kylttejä "Meillä saa pelata - tervetuloa myös aikuiset!"
Tämän sitten näkee mitä tästä tulee:)
Näihin ajatuksiin ja tunnelmiin
- Pirjo -
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti